Talvi

Talvi olivat ne kaikki matkat jäällä.

En kyennyt päättämään, oliko paras hetki auringon noustessa vai laskiessa. Vai sittenkin kuutamoiltoina ja tähtikirkkaina öinä. Oliko kauniimpi sinisenä hohtavat hanget vai sokaiseva, valkoinen kirkkaus keskipäivän lyhyinä valoisina hetkinä. Enkä unohda koskaan niitä tuiskuja, kun kaikki kelkkareitit hävisivät, rannat sumenivat pyryn taakse, lumi nietostui niin että yhtenä hetkenä siihen upposi ja toisena kengän alla oli kova jää.

Enkä tiedä vieläkään, oliko parempi hiihtäen vai kävellen. Seurassa vai yksin.

Näin kolmasti viiden peuran lauman. Kerran ne loikkivat peräkanaa kaukana horisontissa, ja kahdesti käyskentelivät jonkin saaren edustalla kadotakseen puiden lomaan meidän tullessamme lähelle.

Koira oli mukana aina. Olen niin onnellinen, että kuluneena talvena minulla oli syy käydä jäällä - päivittäin.

***

Nyt virtapaikoissa jää sulaa. Rannat ovat lohkeilleet ja vääristyneet. Kivien ympärille on syntynyt kraatereita.

Kevät näyttäisi olevan kaikki retket metsissä. Valostuvat illat, aurinko joka paistaa puiden runkojen lomitse. Lintujen laulut ja tikkojen koputukset. Jänisten reitit ja sulavat polut.

Onneksi täällä metsätkin ovat niin lähellä rantaa, että meri on kaikilla matkoilla läsnä.

***

Kaunista kevättä sinulle!

Joulupohdinta

Ensimmäiset myyjäiset ovat takana. Mukavaa oli, leppoisa tunnelma ja hyvä henki myyjien kesken. Kauppakin kävi.

Pari takkia myynnissä Kellariompelimossa, KURKKAA.

*

Olen tehnyt näitä myyjäisiä ja viimeisiä asikastöitä yötä päivää nyt kuukauden ajan. Eilen tuntui, että ilmat ovat pihalla ja mehut puristettu kuiviin rievusta ja minkähän kliseen tähän vielä keksisin. Ja pari päivää aikaa tehdä se meidän oma Oma Joulu.

Kai se tulee vaikkei seiniä imuroisi, vaikkei olisi seitsemää kuivakakkua, pullaa ja pikkuleipää, vaikkei verhoja vaihtaisi ja kattoa ripsisi. Keittiön lattian luuttuan, sen teen seuraavaksi. Ja pari ommeltavaa lahjaa kaipaa vielä surauttajaa. Piparitaikinan ostin, olisin tyytynyt ihan ostopiparehinkin, mutta se muottien kanssa touhuaminen on lasten ilo. Ja siitä kai joulumielikin syntyy.

Rauhallista joulunodotusta sinullekin!

Rontti tuli taloon

Rontti on täällä. Ja joulukuu. Talvi. Umpihanki metsä, kävelyt siellä. Risteilevät jänistenpolut, karvakuonojen tietotoimistot. Nenäpusut, koirankarvat.

Onnea on tassujen rapina lattioilla.

Marrasvalot

Laitoin marrasvalot ikkunaan. Marrasvalot marraskuussa - jouluvalot joulukuussa.

*

Viimeaikaisia mietteitä:

Lopetin hormonaalisen lääkityksen, jota kutsutaan kaikkien naisten etuoikeudeksi, ja hämmästyin tästä femmestä, joka löytyi nahoistani. Hassua, miten jonkin asian kokonaisvaltaisen vaikutuksen todella ymmärtää vasta jälkeenpäin. ("Hassu" on ihan väärä sana, vaan en keksi parempaa.)

Olen rapsutellut Herra Möttöstä ja ajatellut koiruuksia. Järki puhuu yhtä ja sydän toista.

Työkkärin ihana ihminen on puolustanut suunnitelmiani ja puhunut puolestani, vaan tyhjästä kirstusta ei kuulemma voi ammentaa. Ymmärrän sen. Kellariompelimon virallinen startti lykkääntyy ensivuodelle ja ensivuoden budjetteihin.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tajusin - Riikka Pulkkista mukaillakseni - että jos tahtoo olla nainen, jolla on kauniit alusvaatteet arkena ja sunnuntaina, on vain ryhdyttävä sellaiseksi. Kirjaimellisesti.

*

Koska marraskuun pimeys ei houkuttele kameran ääreen, jatkuu täällä hiljaiselo. Voikaa hyvin.

Muuttolintujen tie

Tähän aikaan vuodesta vain kaksi vaihtoehtoa tuntuu järkevältä.

Muuttolintujen tie tai karhun talviuni.

Rakastan marraskuuta. Marras, marras, marras. Musta ja hyhmäinen, kalpea ja hiljainen.

Mutta kuka antaisi luvan käpertyä hohkaavan uunin kupeeseen maha täynnä neulasia?

Pelto, sumua, ilmaa

Kaipauksen ja unohduksen väliin jäävä hetki askarruttaa minua.

Olen kuin ilmaa
jota hengität.

Pyhäinpäivän iltana

Kirkkojen Helsinki.

Osallistuin elämäni ensimmäiseen ehtoopalvelukseen, sytytin tuohuksen, kirjasin konserttiin tulijoiden määrää, ja sekosin laskuissa - heitä oli niin monta.

Nautin musiikista, joka täytti rakennuksen ja sydämen.

Ja sittemmin; valvoin lian myöhään, söin kyllikseni, nukuin kuin tukki.

Kallion sunnuntaiaamussa kohtasin kadunkulmassa kotikaupunkini eläkkeelle ehtineen kirkkoherran, tyttöni kastepapin, ja vaihdoimme kuulumiset.

*

Kiitos beibet, tytöt, tädit, kaunottaret, ystävät, te ihanat naiset.