Jäähyvästi, outo vuosi

Terveiseni täältä, missä meri vyöryi syliin ja koputti ovelle vain kääntyäkseen pois. Missä vuoden viimeisenä päivänä viiletän pyörälläni halki kylän eikä sormiakaan palele.

Jäähyvästi, outo vuosi. Pakkaan sinut laatikoihin ja vien kirpputorille myyntiin, mutta muistot pidän. Ne, joille ei voi keksiä hintalappua. Hyvät ja huonot, surulliset, kipeät, rakkaat, hersyvät.

Lomaa vielä viikko. Sen aikana opettelemme jälleen nukkumaan, toivon.

24

Lopuksi palaan alkuun. Ensimmäiseen jouluuni, ja sen myötä toivotan kaunista, muistojen täyteistä juhlaa sinullekin!

23

Mummini kuten haluan hänet aina muistaa.

Lämpimänä ja leppeänä, kauniina heinäkuun kolmantena, 60-vuotis päivänään, merelle katsoen.

22

Talvella mökillä on kuin toinen maailma.

Rakastan vanhaa Tekla I:sta joka ryskyy läpi jään ja jättää meidät Heinäkallion eteen. Hiihdämme jäätämyöden pari kilometriä mökille, missä kaikki on ensin kylmää ja pimeää, ja sitten lämmintä ja kotoisaa.

Haaveilen joulusta mökillä. Toivon, että haave toteutuu sitten kun lapset ovat sen kokoisia, että jaksavat matkan, ja talvi on kylmä niin, että joulukuun lopussa jäät kantavat.

21

Perheemme huvittelee hautaamalla toisiaan hiekkaan. Emme ole päässeet tavasta edes minun ja veljeni varttumisen myötä.

20

Minä ja etenkin veljeni olemme venähtäneet verraten edellisiin. Ja isästäni on tullut ryppyisempi. Minun tukkani ei enää ole vaalea, ja termari on uusi.

Mutta me olemme yhä saarenrannalla, hiekka on yhä kuumaa, kivet isoja ja sileitä, meri sininen ja Suursaari kaukana horisontissa.

19

Maalla, joskus keskikesällä.

Kaikista kukista eniten rakastan kurjenkelloja.

18

Virne kertoo kaiken tarvittavan.

17

Ensimmäinen vauva, josta olen välittänyt. Ja oikeastaan ainoa ennen omiani.

Pikkuveljelläni ja minulla on ikäeroa kuusi ja puoli vuotta. Hänen nukkuessaan kerroin hänelle salaisuuksia kuiskaten pinnojen välistä. Myöhemmin vahdin mökillä hänen päiväuniaan suklaalevyn ja viiden markan hinnalla. Luin Eemeliä ja Tiina-kirjoja yläsängyssä ja huusin äitiä kun pieni heräsi. (Ensimmäiseksi kesätyöksi aika leppoinen jos vertaa vaikkapa mieheni lapsuuden kesiin Suonenjoen mansikkatilalla...)

16

Kaupantädillä myynnissä peruselintarvikkeita: mumia, rusinoita, mehua, keksejä, puurohiutaleita. Ja törkeen makee asu, miksei myöhemmällä kaupantädinurallani ikinä ollut näin hienoja työvaatteita?!

15

Souda, souda kalaluodolle.*

Minä soudin lähteelle, Omenasaareen, kaislikkoon, merkkikiven ympäri, Lehmään ja muutenvaan.

Veljeni souti kerran Hietakariin, sinne minä olen mennyt vain moottorilla.


*Astrid Lindgren: Saariston lapset

14

Pohjustukseksi todettakoon seuraavaa:

Mökillämme on laituri ja mutapohja ja naapurisaarien rannoilla kallioita tai karkeahkoa hiekkaa.

Sitten tuli se kesä ja Kalajoki. Meri, hiekkasärkät, laineet ja pitkät pitkät matalat rannat. Vakuutan, että Kalajoen päivinä olen ollut maailman onnellisin lapsi.

13

Minä, paras ystäväni, meidän isit, ja harmaa, harmaa Hakunila.

Epäilijöille vakuutan: ei sitä harmautta silloin huomannut. Huomasi vain hiekkalaatikon, parhaan ystävän ja meidän isit, jotka oli kivoja ja lähti pihalle sinne harmauteen.

12

Maalla, isän kotipaikalla, on pelottavimmat ukkoset ja eniten hyttysiä.

Sieltä on myös tämä kuva, jota rakastan. Enkä pilaa sitä sanomalla yhtään mitään muuta.

11

Tarina, jota isäni kertoo:

Hän oli pesemässä autoaan. Minä kärtin ja kärtin, anna minun, isä minä tahdon auttaa, minä tahdon pestä. Isä vastaili, kohta saat, odota vielä hetki. Kun hän sai auton pestyä ja huuhdeltua, sain minä harjan, ja kehoituksen, että nytpä on sinun vuorosi.

Tässä kohden tarinaa isäni nauraa, ja sanoo:

"Se sinun ilmeesi! Sellainen, että ymmärsin sinun tajunneen, että auto on jo pesty, hommat on tehty, ja sinulle annettu vain silmälumetekemistä."

Sen jälkeen meillä oli kaksi autonpesuharjaa.

10

Minä RAKASTIN kukkien kastelua!! (Tämä todella ansaitsee kaksi huutomerkkiä.)

Ja minä rakastin valtavia sadevesipönttöjä, joihin keräsimme pesu- ja kasteluvettä. Ja inhosin kuivia kesiä, joina tuota vettä säännösteltiin, enkä saanut valuttaa sitä mielinmäärin hanasta ämpäriin, ämpäristä kannuun, kannusta maailmalle...

9

Lehmistä en muista mitään.

Joidenkin ihmisten muistoihin kuuluvat maalaismaisema ja kotieläimet. Ei minun. Nämä lehmät ovat albumin ainoat, eikä sieltä löydy kissojakaan.

Minun kissani oli pehmeä lumileopardi Kiti. Sitä rakastin.

Rakastin, rakastan.

8

Sorsia, sorsia, sorsia!

Muistan hiekkasiivilän, sen, miten hyvä siinä oli pitää leivänmuruja. Ja muistan tunteneeni, että olen korkealla, huimasti sorsien yläpuolella, kun istuin papan tekemillä rappusilla saunamökin edessä tuo siivilä käsissäni.

Muistan myös tuon päälläni olevan puseron. Se oli ihana! (Olen ollut hirveän tarkka vaatteistani jo pienenä, minulla on aina ollut joku suosikkivaate, jossa olisin kokoajan. Tarhaan lähdöstä ei tullut mitään, jos oikea sukkahousupari ei ollut puhtaana...)

7

Roiskuttaa vettä Kuusijärven rannalla. Voi, miten sitä rakastinkaan! Isä etsi jonkin oksanpätkän ja sillä rikoimme veden pinnan. Juju oli jemmata oksa rannalla kasvaviin pusikoihin, ja kun seuraavan kerran tulimme paikalle, jännitys oli suuri: löytyykö vanha oksanpätkämme vielä, vai onko sen vienyt tuuli tahi muu katastrofi.

6

Isänmaan toivot vuonna 1985. Sadetakkimuoti on sama edelleen, ja minä näytän tässä aivan tyttäreltäni.

Tästä päiväkodista en muista mitään, olin siellä vain yhden vuoden, mutta seuraavassa tapasin parhaan ystäväni, siskoni voisi sanoa, jonka kanssa kaivoimme tunnelia päiväkodin aidan alitse. Tunneli tuli valmiiksikin, ja muistan sen huimauksen kun ryömimme aukosta. Olimme hetken toisella puolen ja palasimme. Kukaan ei tainnut huomata pakoamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

5

Sorsia. Joka kesä sorsia, jotka syövät kädestä. Ja vanhoja limppuja, joita ruinattiin mummin jemmasta niille sorsille.

Minä pelkäsin, että sorsa luulee varpaitani pullaksi. Ja sittenkin tykkäsin niistä niin.

4

Meillä on mökki saaressa. Ja sieltä saaresta me menimme veneellä "saarenrannalle". Siis toisen saaren.

Näin tekevät muuten myös muumit, joten touhussa on oltava järkeä. Jos et usko, katso kirjasta "Muumipappa ja meri". Kannattaa tosin katsoa se kirja ihan muutenkin vaan.

3

Muistan tunteen: kun mahtuu istumaan pesuvatiin. Voiko sen muistaa oikeasti, vai vain valokuvista?

Mummini opetti minut sanomaan "pesuvati". Sitä en muista, mutta uskon kun kerrotaan. Sitten taas sen muistan, miten mummin lattiaharja oli mökillä yhden kaapin alla, ja miten ihanaa oli kurkata, että harja tänäänkin, yhävielä, on paikallaan.

2

Sama lakki keikkui tyttären päässä koko viime kesän.

Se, joka on joskus käynyt Kuusijärvellä, hihkaiskoon nyt!

1

Monella tapaa kulunut vuosi on ollut yhtä ympyrän sulkeutumista, yhä uudelleen ja uudelleen. Alkuvuodesta tyttäreni syntymä, loppuvuodesta mummini kuolema, ja kaikki tapahtunut sillä välillä.

Outo vuosi. Kaunis, kipeä, heleä, kirkas. Myrskyisä ja niin kovin tyyni.

Siksi vietän tämän joulukuun muistellen. Palaan ihan alkuun, valokuva-albumeihin, jotka nekin juuri tänä vuonna toin viimein vanhempieni nurkista omaan kotiini.

Sanotaan muistelua vaikkapa joulukalenteriksi, toivottavasti viihdyt sen parissa.

(Ylimmässä kuvassa minä ja pappani, alemmassa neljän sukupolven naiset: isomummini, mummini, äitini ja minä.)