Hyvä Pienten lasten äitien Suojelija. Olethan olemassa?
Olen täällä väsymyksen valtameressä, enkä näe kovin hyvin eteeni. Pelkään, että vaihe, jossa illalla sänkyyn meneminenkin pelottaa, ei ole enää kaukana, kun tietää, että pään tyynyyn asettaminen aloittaa vain ylösnousemusten rumban, eikä kylmillä lattioilla väsynein hartioin tee mieli tanssia.
Sinä lupaat: "Joskus." Mutta "joskus" on nyt hieman liian epämääräistä. Tahtoisin päivämäärän, johon sinnitellä. Vaikka näin: "12.8.2013 saat taas nukkua kokonaisen yön." Aiemminkin käy.
Ystävällisin terveisin nimimerkki "Äiti on vähän väsynyt".
***
Tuttiketjun tein naapurin tytölle. Samantyyppiset ovat killuneet omien pienten bodynkauluksessa, Leijonamielellä aikanaan ahkeraankin, kun hän tuttien päälle jotain tajusi. Jos sinun pienesi tutti tahtoo aina tipahdella, ja tarvitsisit tällaisen ei-mitenkään-sertifioidun-mutta-kovassa-käytössä-koetellun härpäkkeen, ota yhteyttä profiilin sähköpostiin!
Huh.
VastaaPoistaVoi sinua. :/
Minä tiedän kovin hyvin, mitä on kun ei saa nukkua, mutta en siltikään voi kuvitella kuinka raskasta se on pienten kanssa.
Vanha ja kulunut fraasi, mutta sydämestä:
voimia.
Meillä valvottiin toissayönä, ihan todella valvottiin, nukuin ehkä tunnin koko yönä. Ja mietin silloin, että voi varjele jos tämä olisi tapana. Nostan sinulle hattua, sitkeä nainen! Juuri kyselin omassa blogissani teidän unista kun en ensin tätä lukenut.
VastaaPoistaVoimia, sydämestä tämäkin.
P.s laitan s-postia ;)
Hei, jostain syystä en näe sinun osoitetta, laitatko sen tähän :)
VastaaPoistaVoi sinua. Muistan tuon, joskus ei auta. Minulla ei ollut silloin mahdollista päästä edes unilomalle, jota joku ehdotti, sillä lapsi tarvitsi äidin rinnan. Tarvitaanko teillä vielä, vai kelpaako pullo? Jos kelpaa, niin koettakaa ihmeessä saada järjestettyä sinulle vaikka kodin ulkopuolella yhdet kunnon unet, ennen kuin sumu menee silmien eteen niin, ettei sieltä oikein näe edes elämää läpi, niin kuin minulle kävi.
VastaaPoistaJos saisi joskukselle päivämäärän vaikka edes tuolla tavalla, jo tieto siitä varmaan antaisi voimia.
Toivottavasti saat pian kauniita unia, eikä yhtään pelkokuvia!
Kaksosten äitinä muistan hyvin tuon vaiheen, jolloin nukkumaan meno illalla pelotti. Siis se että kuinka sen jaksaa vetää taas läpi sen yön, ja että kuinka monta kertaa pitää raahautua pois sängystä, ja kuinka monta kertaa yrittää taistella itsensä takaisin uneen, edes hetkeksi.
VastaaPoistaKuten Mirva, toivon että sinulla on joku siellä lähellä joka voisi sinut yhdeksi yöksi vapauttaa. Jos ei, niin minäkin voin tulla, jos lapsellesi pullo kelpaa, ja jos et ihan kauhean kaukana ole meiltä ;)
Jos minulla olisi pikkuinen, haluaisin heti tuon tuttiketjun. :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa; kunnon unet jonkun toisen pitäessä pienistäsi sillä aikaa hyvää huolta saattaisivat tehdä ihmeitä. Jos et pääse yöksi pois, voisiko joku ehkä tulla päiväksi teille, jotta voisit nukkua pumpulit korvissa vaikkapa muutaman tunnin kerrallaan? Siis kunnolla _nukkua_, ilman keskeytyksiä ja huolta miten sillä aikaa pärjätään. Joskus jossain blogissa törmäsin sellaiseen "unirinkiin"; muutama äiti oli keskenään sopinut, että vuoroissa ottavat yhden tai kaksi ylimääräistä lasta omiensa joukkoon siksi aikaa, että äiti sai nukkua. Ehkä sellainen järjestyisi..?
Kovasti jaksamista minäkin toivottelen!
Toivon sinulle jokaiseen yöhön tunteja rauhallista unta sekä niitä enkeleitä, jotka voivat suoda sinulle apua.
VastaaPoista(Minulle 4 tuntia yhtenäistä yöunta oli ratkaisevaa. Se jos sain, jotenkin jaksoin.)
Tulisin ja valvoisin lastesi kanssa, jos se maantieteellisesti olisi mahdollista, kerta kaikkiaan! TTuo jonkun ehdottama unirinki kuulostaa ihanalta, ne vaan taitaa operoida isommilla kylillä, tai sitten ei vaan ole semmosia tuttuja, jotka alkais..
VastaaPoistaMeillä on aika vähän valvottu, silti olen ihan kuitti nyt sairasteluiden ja katkonaisten öiden jäljiltä. Olen itsekin sanonut, että voisko tämä tilanne jo helpottaa, uni kun ei ole ainoa asia, missä ongelmaa vaikka sen saanti kyllä helpottaa usein niiden muiden ratkaisua..
Halaan, emppaan, tsemppaan, kovasti!
ps. Ihana tuttinauha siellä virkattu :)
Tuntuu aina tyhmältä puhua liikaa uskonasioista, varsinkaan netissä, mutta tekstisi aloituksen vuoksi haluan sanoa ihan pienen asian, jota en tyrkytä enkä vakuuta, sanon vain. Eli (kuten kyllä jo tiedätkin), minä uskon pienten lasten äitien Suojelijaan, joka on itsekin äiti. Joten hän tietää mistä on kyse ja on hengessä mukana. Jumala oli ensin nainen ja vasta sitten mies (sanoi Paulo Coelho).
VastaaPoistaJAKSAMISTA! <3
En osaa sanallisesti ilmaista, miten tärkeitä nämä viestinne minulle ovat, miten kiitollinen olen niistä jokaisesta.
VastaaPoistaHalaan ja rutistan teitä, te ihanat naiset!
Ensinnä: rukoileminen auttaa; viimeyönä nukuimme. Kaksi yösyöttöä on mukana kuviossa vielä (tiedän kyllä mitä mieltä neuvolan täti niistä on) ja pulloa ei tyttäreni ymmärrä, huutaa, huutaa ja huutaa vaan - kokeiltu on. Nuo kaksi syöttöä jaksan kyllä, jos niiden välillä vaan ei tarvitse tanssia tunnin välein sitä sambarumbaa. Ja viimeyönä oli tällainen kahden heräämisen yö PITKÄSTÄ aikaa, kun myös esikoisen aamuyön levottomuus oli yhtäkkiä tiessään. :)
Isäni on eläkkeellä, ja hänen luokseen ajelemme tunnin matkan melkein viikottain. Siellä saan päiväunet nyt kun esikoinen ei enää niitä pääasiassa nuku. Ja Pikkukakkosen aikaan koisaan olohuoneen lattialla...;)
Jotenkaan se valvominen ei enää edes ole pahinta, pahinta on, kun ei TIEDÄ milloin se loppuu, ja yöllä todella tuntuu, että "joskus" on liian epämääräinen lupaus. Vaan mennään yö kerrallaan, ja iloitaan näistä paremmista!
Ps. Katja, s-postia: ruhanen.elina@gmail.com. Ja mieheni opettama niksi (myöskään minun selaimeni ei avaa noita blogger-profiilin osoitteita): Hiiren osoitin merkinnän "email" kohtaan, paina hiiren oikeaa näppäintä, valitse "kopioi/copy)", sitten menet omaan s-postiisi ja hiiren oikealla näppäimellä painat "liitä/paste)" siihen osoiteriville, niin osoite ilmestyy siihen!:D
Moi, sulla on tosi hyviä otoksia täällä :)
VastaaPoistaTykkään blogistas!